Maailman runouden päivä

Milloin maailman runouden päivää vietetään

Maailman runouden päivää vietetään vuosittain 21. maaliskuuta. Päivämäärä on kiinteä eikä siirry viikonpäivän mukaan, joten päivä voi osua mille tahansa arki- tai viikonlopun päivälle. Kyseessä on Unescon eli YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön teemapäivä, joka nostaa esiin runouden merkityksen osana kulttuuria ja kieltä.

Päivä ei ole virallinen vapaapäivä eikä liputuspäivä, vaan kansainvälinen teemapäivä muiden YK-teemapäivien tapaan. Suomessa se näkyy etenkin kirjastojen ja koulujen ohjelmassa sekä Suomen YK-liiton ylläpitämässä YK-teemapäivien kalenterissa. Englanniksi päivästä käytetään nimeä World Poetry Day. Toisin kuin moni muu kirjallisuuteen liittyvä merkkipäivä, runouden päivä keskittyy nimenomaan runomuotoon ja sen lukemiseen, kirjoittamiseen ja ääneen esittämiseen.

Unescon päätös vuodelta 1999

Maailman runouden päivän taustalla on Unescon yleiskokouksen päätös. Järjestön 30. yleiskokous julisti 21. maaliskuuta maailman runouden päiväksi vuonna 1999, ja ensimmäisen kerran päivää vietettiin seuraavana vuonna 2000.

Ajankohdaksi valittiin kevät. Maaliskuun 21. päivä osuu pohjoisella pallonpuoliskolla kevätpäiväntasauksen tienoille, ja ajankohta on usein liitetty uudistumisen ja luovuuden symboliikkaan. Unescon tavoitteena oli antaa runoudelle oma vuosittain toistuva päivänsä ja nostaa se pysyvästi kansainväliselle kulttuuriasialistalle. Päätös kytkeytyi laajempaan pyrkimykseen tukea kielellistä monimuotoisuutta ja turvata uhanalaisille kielille mahdollisuus tulla kuulluksi runouden kautta. Päivän julistus ei sitonut valtioita mihinkään velvoitteisiin, vaan se on luonteeltaan kulttuurinen muistutus ja kannustus. Sittemmin päivää ovat alkaneet viettää kirjastot, koulut ja runousyhteisöt eri puolilla maailmaa.

Mitä runouden päivänä halutaan edistää

Unesco on määritellyt runouden päivälle joukon tavoitteita. Päivä kannustaa runouden lukemiseen, kirjoittamiseen, julkaisemiseen ja opettamiseen sekä elävöittämään suullista runonlausuntaperinnettä. Lisäksi se rohkaisee tuomaan runoutta yhteen muiden taiteenlajien, kuten teatterin, tanssin, musiikin ja kuvataiteen, kanssa.

Yksi päivän keskeisistä viesteistä on lisätä runouden näkyvyyttä myös tiedotusvälineissä ja kustannustoiminnassa. Unescon mukaan runous on yksi puhtaimmista kielellisen ilmaisun muodoista ja osa ihmiskunnan yhteistä kulttuuriperintöä. Järjestö on kuvannut runouden voivan muuttua dialogin ja rauhan rakentajaksi. Unesco kannustaa myös tukemaan runouden julkaisemista ja pieniä kustantamoita sekä antamaan tilaa nuorille ja aloitteleville runoilijoille. Teemapäivä muistuttaa, että runous ei ole vain kirjojen sisältöä vaan elävää taidetta, joka kuuluu kouluihin, kirjastoihin, lavoille ja arkeen.

Runous ja uhanalaiset kielet

Runouden päivän ydinajatuksiin kuuluu kielellinen monimuotoisuus. Unesco korostaa, että runous ilmentää kansojen identiteettiä ja kielten rikkautta ja että monet maailman kielistä ovat uhanalaisia. Runous tarjoaa näille kielille tavan tulla kuulluksi ja säilyä elävänä, kun runoja luetaan, käännetään ja esitetään ääneen.

Suomessa tämä näkökulma koskettaa esimerkiksi saamen kieliä ja muita vähemmistökieliä, joiden runous ja suullinen perinne ovat osa maan kulttuuriperintöä. Runouden päivä on luonteva hetki nostaa esiin eri kielillä kirjoitettua runoutta ja muistuttaa, että jokainen kieli kantaa omaa runollista perinnettään. Runouden kääntäminen kielestä toiseen nähdään yhtenä keinona pitää eri kielten runous elävänä ja saattaa se uusien lukijoiden ulottuville. Näin päivä yhdistää runouden ja kielten suojelun samaan viestiin.

Runouden päivä Suomessa

Suomessa maailman runouden päivä näkyy ennen muuta kirjastoissa ja kouluissa. Kirjastot järjestävät päivän tienoilla runonlausuntahetkiä ja yhteislukutilaisuuksia, joissa luetaan ääneen rakkaita ja merkityksellisiä runoja ja keskustellaan niiden herättämistä ajatuksista ja muistoista. Tilaisuudet ovat tavallisesti maksuttomia ja avoimia kaikille, ja moni niistä päättyy kahvihetkeen.

Suomen YK-liitto pitää päivää esillä osana YK-teemapäivien kalenteria ja taustoittaa sen tavoitteita. Kouluissa runouden päivä tarjoaa opettajille luontevan tilaisuuden käsitellä runoutta oppitunneilla: kirjoittaa omia runoja, tutustua kotimaisiin runoilijoihin ja harjoitella runojen lausumista ääneen. Äidinkielen tunneilla päivä yhdistyy usein runojen lukemisen ja tulkinnan harjoitteluun, ja kirjallisuuslehdet ja kustantajat nostavat runoutta esiin sen tienoilla. Päivä innostaa monia jakamaan runoja myös sosiaalisessa mediassa. Päivä ei ole Suomessa yhtä näkyvä mediassa kuin monet muut teemapäivät, mutta kirjastojen ja oppilaitosten ohjelmassa se toistuu vuodesta toiseen ja tarjoaa matalan kynnyksen tarttua runouteen.

Miten runouden päivää voi viettää

Maailman runouden päivää voi viettää monella tavalla ilman erityisjärjestelyjä. Yksinkertaisin tapa on lukea runo: avata runokokoelma, etsiä lempirunonsa tai tutustua uuteen runoilijaan. Moni viettää päivää myös kirjoittamalla itse, jakamalla runon ystävälle tai lukemalla runon ääneen perheelle tai luokalle.

Kirjastoista löytää runoutta sekä koti- että vieraskielisenä, ja monet kirjastot kokoavat runouden päivän tienoille runonurkkauksia ja lukuvinkkejä. Runon voi myös yhdistää muuhun tekemiseen: säveltää siitä laulun, kuvittaa sen tai esittää sen lavalla. Olennaista on, että runous tulee päiväksi näkyväksi ja kuuluvaksi, sillä juuri sitä Unesco teemapäivällään tavoittelee.

Milloin päivä on

Kiinteä päivä: aina 21. maaliskuuta. Päivämäärä ei siirry viikonpäivän mukaan, joten päivä voi osua myös viikonloppuun. Päivää on vietetty maailmanlaajuisesti vuodesta 2000.

Liittyvät päivät

• Kirjan ja ruusun päivä
• Kansainvälinen äidinkielen päivä
• Kansainvälinen lukutaitopäivä