Viittomakielten päivä

Suomen kansallisten viittomakielten juhlapäivä

Viittomakielten päivää vietetään vuosittain 12. helmikuuta. Se on Suomen viittomakielisen yhteisön oma juhlapäivä, jonka tarkoitus on tehdä maan kansallisia viittomakieliä näkyväksi ja muistuttaa niiden käyttäjien oikeuksista. Päivä ei ole virallinen vapaa- tai liputuspäivä, vaan järjestöjen ja yhteisön ylläpitämä merkkipäivä.

Päivän taustalla on Kuurojen Liitto, joka on perustettu vuonna 1905. Liiton liittokokous päätti juhlapäivän viettämisestä vuonna 2009, ja ensimmäistä viittomakielen päivää juhlittiin 12. helmikuuta 2010. Päivä on sittemmin vakiinnuttanut paikkansa viittomakielisen yhteisön tärkeimpänä juhlapäivänä. Sen ydinajatus on tehdä viittomakielistä ja niiden käyttäjistä näkyviä myös valtaväestölle, joka harvoin kohtaa kieliä arjessaan.

Miksi päivää vietetään 12. helmikuuta

Päivämäärä ei ole sattumanvarainen. 12. helmikuuta on Carl Oscar Malmin (1826–1863) syntymäpäivä. Malmia kutsutaan Suomen kuurojenopetuksen isäksi, sillä hän perusti maan ensimmäisen kuurojenkoulun Porvooseen vuonna 1846.

Malm oli itse kuuro ja opetti oppilaitaan viittomakielellä aikana, jolloin kuurojen koulutus oli vasta muotoutumassa. Hänen työnsä loi pohjan suomalaisen viittomakielen kehitykselle ja kuurojen yhteisön järjestäytymiselle. Kun juhlapäivälle haettiin päivämäärää, Malmin syntymäpäivä oli luonteva valinta: se sitoo nykyisen juhlan suoraan siihen henkilöön, josta viittomakielinen opetus Suomessa alkoi.

Malmin oppilaista ja heidän verkostostaan kehittyi vähitellen järjestäytynyt kuurojen yhteisö. Maan ensimmäinen kuurojenyhdistys perustettiin Turkuun vuonna 1886, ja yhdistystoiminta levisi sittemmin muihinkin kaupunkeihin. Tämä yhteisöllinen pohja on yksi syy siihen, että juhlapäivä kytkeytyy juuri Malmin henkilöön ja hänen aloittamaansa työhön.

Kaksi kansallista viittomakieltä

Suomessa on kaksi kansallista viittomakieltä: suomalainen viittomakieli ja suomenruotsalainen viittomakieli. Ne ovat itsenäisiä, omilla kieliopeillaan toimivia kieliä, eivät puhutun kielen viitottuja versioita. Suomalaista viittomakieltä käyttää selvästi suurempi joukko, kun taas suomenruotsalainen viittomakieli on pienen yhteisön kieli. Äidinkielenään suomalaista viittomakieltä käyttää arviolta 4 000–5 000 kuuroa, ja sen lisäksi kieltä käyttää tuhansia kuulevia, kuten tulkkeja, viittomakielisten perheenjäseniä ja alalla työskenteleviä.

Tämä kahtalaisuus näkyy myös juhlapäivän nimessä. Alun perin päivä tunnettiin yksikkömuodossa viittomakielen päivänä, mutta Kuurojen Liiton liittokokous hyväksyi vuonna 2024 nimen muuttamisen monikkoon, viittomakielten päiväksi. Muutos korostaa, että juhla koskee molempia maan kansallisia viittomakieliä. Suomenruotsalainen viittomakieli on Unescon luokituksessa vakavasti uhanalainen, ja sen aseman turvaaminen on yksi päivän esiin nostamista kysymyksistä.

Viittomakielten oikeudellinen asema

Viittomakielten päivä muistuttaa myös kielten oikeudellisesta asemasta, joka on rakentunut vaiheittain. Vuonna 1991 perusopetusta koskevaan lainsäädäntöön kirjattiin mahdollisuus viittomakieliseen opetukseen. Vuonna 1995 viittomakieli sai aseman perustuslaissa: uudistus turvaa kuuroille oikeuden oppia kieltä ja käyttää sitä vapaasti.

Kehitys jatkui, kun erillinen viittomakielilaki (359/2015) tuli voimaan 1. toukokuuta 2015. Laki on luonteeltaan suppea yleislaki, joka velvoittaa viranomaiset edistämään viittomakieltä käyttävien kielellisiä oikeuksia ja lisäämään tietoisuutta viittomakielistä. Näiden askelten ansiosta viittomakielten asema on Suomessa tunnustettu sekä perustuslain että erillislain tasolla.

Miten viittomakielten päivää vietetään

Päivän näkyvin tapahtuma on Kuurojen Liiton järjestämä seminaari, joka kokoaa yhteen yhteisön jäseniä, tutkijoita ja päättäjiä. Seminaareissa on käsitelty muun muassa kuurojen opetuksen tilannetta ja viittomakielten tulevaisuutta, ja tilaisuuksissa on kuultu myös opetus- ja kulttuuriministeriön edustajan tervehdys.

Päivään kuuluu myös Vuoden viittomakieliteko -tunnustuksen jakaminen. Se myönnetään henkilölle tai taholle, joka on edistänyt viittomakielten asemaa ja viittomakielisten oikeuksia. Lisäksi museot ja kulttuuritoimijat järjestävät päivän ympärille omaa ohjelmaansa. Päivää on vietetty monin tavoin lähitilaisuuksista verkkotapahtumiin, jolloin ohjelma on tavoittanut osallistujia eri puolilta maata. Päivän teemat vaihtelevat vuosittain, ja sen ympärillä viittomakieliä tuodaan esiin myös kouluissa, oppilaitoksissa ja sosiaalisessa mediassa. Näin yksittäinen seminaari laajenee koko yhteisön yhteiseksi tapahtumaksi.

Päivän merkitys nyky-Suomessa

Viittomakielten päivä on kasvanut viittomakielisen yhteisön tärkeimmäksi juhlapäiväksi. Sen ydin on näkyvyys: yhtenä päivänä vuodessa viittomakielet ja niiden käyttäjät nousevat laajaan julkisuuteen, ja kielistä keskustellaan myös niiden ulkopuolella.

Päivä yhdistää historian ja nykyisyyden. Se kunnioittaa C. O. Malmin perintöä ja nostaa samalla esiin ajankohtaisia kysymyksiä, kuten opetuksen saatavuutta ja suomenruotsalaisen viittomakielen säilymistä. Koska päivämäärä on kiinteä, juhla toistuu vuodesta toiseen samana ajankohtana ja tarjoaa luontevan hetken muistuttaa siitä, että viittomakielet ovat elävä ja tunnustettu osa Suomen kielimaisemaa. Samalla päivä kokoaa yhteen viittomakielisiä eri puolilta maata ja vahvistaa yhteisön yhteenkuuluvuutta. Monille viittomakielisille se on vuoden tärkein tilaisuus tehdä omaa kieltään ja kulttuuriaan tunnetuksi laajemmalle yleisölle, ja päivä muistuttaa myös siitä, että kielelliset oikeudet toteutuvat vain, jos niistä pidetään näkyvästi huolta.

Milloin päivä on

Kiinteä päivä: aina 12. helmikuuta (12.2.). Päivämäärä ei siirry viikonpäivän mukaan. Päivä on valittu kuurojenopetuksen isän C. O. Malmin syntymäpäivän mukaan.

Liittyvät päivät

• Kansainvälinen äidinkielen päivä
• Maailman pistekirjoituspäivä