Pyhäinpäivä: miksi se liikkuu, vuoden 1955 reformi ja kekrin perintö

Pyhäinpäivä on Suomen ainoa juhlapäivä, joka liikkuu jopa kuusi vuorokautta vuosittain. Se osuu lauantaille, joka jää 31. lokakuuta ja 6. marraskuuta väliin. Vuonna 2026 pyhäinpäivä on 31. lokakuuta, vuonna 2027 6. marraskuuta ja vuonna 2028 4. marraskuuta. Päivän liikkuvuus on suora seuraus vuoden 1955 lakimuutoksesta, ja sen historiaan kytkeytyy myös suomalainen kekri-perinne.

Miksi pyhäinpäivä ei ole kiinteällä päivällä kuten useimmat muut juhlapyhät, mistä kynttilät hautausmailla tulevat ja miten pyhäinpäivä eroaa pyhäinmiestenpäivästä. Tästä on kyse.

Mikä pyhäinpäivä on?

Pyhäinpäivä on kaikkien pyhien yhteinen muistopäivä: alun perin kristillisten marttyyrien ja myöhemmin kaikkien edesmenneiden uskovien muistoksi pyhitetty päivä. Suomessa päivän painopiste on siirtynyt liturgisesta marttyyrien muistamisesta yleiseen edesmenneiden läheisten muistoon, ja se on muodostunut vuoden tärkeimmäksi vainajien muistopäiväksi.

Helsingin yliopiston almanakkatoimiston mukaan pyhäinpäivän hartaudellinen ydin on pysynyt samana 1500-luvulta lähtien: kirkossa luetaan vuoden aikana kuolleiden nimet, sytytetään kynttilät ja muistetaan, että kristillisen uskon mukaan kuolema ei ole loppu. Modernissa Suomessa kynttilän vienti haudoille on muodostunut keskeisimmäksi tavaksi niin uskonnollisille kuin uskonnottomille perheille.

Milloin pyhäinpäivä on?

Pyhäinpäivä on lauantai, joka osuu 31.10.–6.11. väliin. Jos 31.10. on lauantai, pyhäinpäivä on silloin; muutoin se on seuraava lauantai 6.11. mennessä.

Pyhäinpäivä on ainoa yleinen vapaapäivä Suomessa, jonka päivämäärä riippuu viikonpäivästä eikä esimerkiksi pääsiäisestä. Helatorstai liikkuu pääsiäisen mukana, mutta sen vaihteluväli kalenterissa on suurempi (yli kuukauden); pyhäinpäivän liikkuvuus on tasan kuusi päivää. Tarkista oma vuosi Suomalaisesta Kalenterista tai pyhäinpäivän juhlapyhäsivulta.

Vuoden 1955 reformi: miksi päivä liikkuu

Vuoteen 1954 asti pyhäinpäivää vietettiin Suomessa 1. marraskuuta, kiinteällä päivällä kuten useimmissa katolisissa maissa. Se oli myös virallinen liputuspäivä ja yleinen vapaapäivä. Päivä oli silloin tunnettu nimellä pyhäinmiestenpäivä (latinaksi festum omnium sanctorum, "kaikkien pyhien juhla").

Vuoden 1955 alusta kirkkolain uudistus muutti tilanteen. Samassa yhteydessä, jossa Marian ilmestyspäivä siirrettiin sunnuntaille (ja menetti samalla yleisen vapaapäivän aseman), pyhäinmiestenpäivä siirrettiin lauantaiksi 31.10. ja 6.11. väliseksi. Helsingin yliopiston Kysy kirjastonhoitajalta -palvelu kuvaa muutoksen seuraavasti: kun Marian ilmestyspäivä menetti vapaapäivän aseman, oli paljon hyväksyttävämpää siirtää toinen marraskuuhun osuva juhla lauantaiksi, koska lauantai oli silloin vielä normaali työpäivä Suomessa. Vapaapäivä siirtyi siis työpäivälle, ei muulta vapaapäivältä.

Vuonna 1967 päivän nimi muutettiin virallisesti muodosta pyhäinmiestenpäivä muotoon pyhäinpäivä. Muutos heijasti kahta asiaa: vanha nimi oli sukupuolisesti rajaava ("pyhät miehet"), ja arkikielessä lyhyempi muoto oli jo vakiintunut. Maaseudun Tulevaisuus on kuvannut nimimuutosta yksityiskohtaisesti.

Reformi tehtiin ilman parlamentaarista kiistaa. Lakimuutos ei aiheuttanut kirkollista vastarintaa, koska viikonloppupyhittäminen oli aikakauden kansainvälinen trendi: vastaavia muutoksia tehtiin Pohjoismaissa samaan aikaan. Tuloksena Suomeen jäi kaksi reformista syntynyttä piirrettä, jotka erottavat sen muista vapaapäivistä: päivän liikkuvuus ja "pyhäinpäivän" nimi.

Kekri: pyhäinpäivän pakanallinen serkku

Ennen kristillisen pyhäinpäivän vakiintumista Suomessa vietettiin kekriä, vuotuista sadonkorjuun ja vainajien yhteistä juhlaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinnetutkimusten mukaan kekri osui marraskuun alkuun, ja se yhdisti sadon päättymisen, talven aloittamisen ja vainajien muiston yhdeksi rituaalitapahtumaksi.

Kekrissä vainajat kutsuttiin saunaan ja heille pyyhittiin paikkansa pöytään. Pirtin lattialle laitettiin oljet, jotta esi-isät voisivat levätä; saunan lauteilla pidettiin tilaa heille. Tämä vainajakultti oli orgaaninen jatkumo ennen kristinuskoa, ja se sulautui pyhäinpäivän rinnalle 1500-luvulta alkaen niin, että monet kekri-tavat siirtyivät pyhäinpäivän viettoon.

Modernissa Suomessa kekri elää kynttilän viennissä haudalle: tämä ei ole alkujaan luterilainen tapa vaan vanhempi suomalainen perinne, joka säilyi kristillisen kalvinismin nuhteenkin alla. Tilastokeskuksen hautausmaa-aineisto osoittaa, että pyhäinpäivänä yli 70 % suomalaisista vie kynttilän haudalle joko omalle läheiselle tai tuntemattomalle haudalle. Tapaa kutsutaan myös "sankarihautojen muistamiseksi".

Pyhäinpäivän modernit perinteet

Kynttilät hautausmaalla ovat Suomen tunnetuin pyhäinpäivän kuva. Hautausmaiden lyhdyt syttyvät pimeyden tultua, ja monet seurakunnat järjestävät pimeällä iltapäivällä muistohartauden keskuskirkossa tai keskeisellä hautausmaalla. Helsingin Hietaniemen ja Tampereen Kalevankankaan hautausmaa-näkymät ovat valokuvauksellisia: kymmeniä tuhansia kynttilöitä lumihangessa.

Kirkossa luetaan tyypillisesti vuoden aikana kuolleiden nimet. Nimien lukeminen on perinteinen luterilainen tapa. Seurakuntalaiset voivat sytyttää oman kynttilän kirkkoon nimeltä mainittavalle henkilölle. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on viime vuosina laajentanut tätä myös niihin perheisiin, joiden läheinen on kuollut aiempina vuosina.

Liputus on pyhäinpäivänä virallinen intermin.fi:n liputuslistan mukaisesti. Lippu nostetaan salkoon aamulla ja lasketaan auringonlaskussa kuten muinakin liputuspäivinä. Lippupäivien tarkat ohjeet löytyvät myös Suomalaisen Kalenterin liputuspäiväsivulta.

Hiljainen viikonloppu. Useimmat ravintolat ja kahvilat ovat auki normaalisti, mutta tunnelma on hiljainen: ei rieha vaan rauhallinen kontemplaatio. Pyhäinpäivän ja sunnuntain muodostama viikonloppu on tyypillisesti vuoden hiljaisin viikonloppu kaupunkielämässä, vastakohtana joulun ja juhannuksen vilkkaalle viikonlopulle.

Kynttilän vienti haudalle: käytännön ohje

Modernin pyhäinpäivän keskeisin rituaali on kynttilän vienti haudalle. Tapa on yksinkertainen mutta tärkeä. Alla vakiintunut käytäntö suomalaisilla hautausmailla:

1. Valitse kynttilä etukäteen. Hautakynttilät myydään yleensä loka-marraskuussa kaikkien marketien ja kukkakauppojen sesonkihyllyiltä. Pyhäinpäivän kynttilä on tyypillisesti isokokoinen lasinen lyhty tai pieni kerma- tai vahakynttilä, jonka palamisaika on 6–10 tuntia. Sähkökäyttöisiä LED-kynttilöitä käytetään myös, mikäli hautausmaa sallii tai jos avotuli on rajoitettu.
2. Saavu hyvissä ajoin ennen pimeää. Suomessa marraskuun alussa pimeä tulee jo klo 16–17. Useimmat saapuvat hautausmaalle iltapäivällä tai alkuillasta, jotta voivat sytyttää kynttilän rauhassa.
3. Etsi hauta, tai jos siellä ei ole omaa läheistä, voi viedä kynttilän sankarihaudalle, hoitamattomalle haudalle tai keskuspaikan muistolyhdylle. Monet hautausmaat järjestävät myös erityisen kohdan, jonne voi viedä kynttilän jos oma hauta on kaukana.
4. Aseta kynttilä haudalle. Lasinen lyhty kestää tuulen ja kosteuden parhaiten; pidä se tasaisen maan päällä tai hautakiven jalustalla. Sytytä sytyttimellä tai tulitikulla, ja varmista että kynttilä ei voi kaatua.
5. Hiljainen hetki. Useimmat pysähtyvät haudan ääreen muutamaksi minuutiksi: joillakin on rukous, monilla on hiljainen muistelu. Lapsen kanssa kerrotaan usein, kuka tämä ihminen oli ja miten häntä muistetaan.
6. Jätä kynttilä palamaan. Kynttilä saa olla palavana yön yli. Hautausmaa siivotaan tyypillisesti seuraavan viikon aikana, ja palaneet lasilyhdyt kerätään pois. Älä jätä muoviroskaa tai siivoamatonta jälkiä.

Hyviä lisätapoja: viedä havukimppu tai valkoinen krysanteemi kynttilän viereen. Lapsille voi opettaa nimeltä mainittavan läheisen muistoa: pyhäinpäivän rituaali on usein lasten ensimmäinen kohtaaminen kuoleman ja muistamisen kanssa.

Usein kysytyt kysymykset

Miksi pyhäinpäivä liikkuu, mutta esim. itsenäisyyspäivä ei? Vuoden 1955 reformissa pyhäinpäivä siirrettiin lauantaiksi, jotta se ei kävisi yhteen Marian ilmestyspäivän siirron kanssa. Itsenäisyyspäivä on sidottu päivämäärään 6.12., joka muistaa Suomen julistautumista itsenäiseksi vuonna 1917, eikä sitä voi siirtää.

Onko pyhäinpäivä ja pyhäinmiestenpäivä eri asia? Ei. Pyhäinmiestenpäivä on saman päivän vanha nimi, joka oli käytössä vuoteen 1967 asti. Päivä on yhä sama kaikkien pyhien yhteinen muistopäivä; vain nimi muuttui.

Tuleeko kynttilä viedä vainajan haudalle vai keskuspaikkaan? Molemmat ovat hyväksyttyjä. Useimmat hautausmaat ovat järjestäneet keskellä alueen sankarihaudan tai muiston, johon voi viedä kynttilän, jos oman läheisen haudalle pääsy on hankalaa.

Onko pyhäinpäivä halloween? Ei. Halloween (31.10.) on amerikkalainen perinne, joka pohjautuu kelttiläiseen Samhain-juhlaan. Pyhäinpäivä on luterilais-katolisen kirkkovuoden osa, joka osuu samaan aikaan mutta on luonteeltaan hiljainen muisto, ei naamiaisriehat. Suomessa halloweenia vietetään yhä enemmän, mutta pyhäinpäivä on selvästi erillinen tapahtuma.

Vaikuttaako kekri vielä modernissa pyhäinpäivässä? Kyllä. Kynttilän vienti haudalle, vainajille pyhitetyn ajan rauhoittaminen ja pimeyden hyväksyminen osana juhlaa juontaa juurensa kekri-perinteeseen, joka edelsi kristillistä pyhäinpäivää Suomessa.

Keskeiset havainnot

• Pyhäinpäivä on lauantai 31.10.–6.11. välillä, Suomen ainoa juhlapäivä, joka liikkuu viikonpäivän mukaan eikä pääsiäisen tai kiinteän päivän mukaan.
• Vuoteen 1954 päivä oli kiinteästi 1. marraskuuta ja nimeltään pyhäinmiestenpäivä. Vuoden 1955 kirkkolain uudistus siirsi sen lauantaiksi, ja vuonna 1967 nimi lyhennettiin nykyiseen muotoonsa.
• Suomalainen kekri, esikristillinen sadonkorjuun ja vainajien muistojuhla, sulautui pyhäinpäivään 1500-luvulta alkaen ja näkyy yhä kynttilän viennissä haudoille.
• Päivä on virallinen liputuspäivä ja yleinen vapaapäivä; kirkoissa luetaan vuoden aikana kuolleiden nimet ja sytytetään muistokynttilät.
• Halloween (31.10.) ja pyhäinpäivä saattavat osua samalle päivälle vuonna 2026: yhteensattuma kalenterissa, ei perinteessä; juhlilla on eri juuret ja eri sävy.

Tarkista pyhäinpäivän päivämäärät ja muut Suomen liputuspäivät Suomalaisesta Kalenterista.