Itsenäisyyspäivä

Alkuperä ja nimi

Suomen eduskunta hyväksyi 6.12.1917 senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen 100 äänellä 88 vastaan. Maailmanpoliittisesti tilaisuus oli avautunut: Venäjän väliaikaishallitus oli kaatunut bolševikkien lokakuun vallankumouksessa, ja Suomi käytti tilaisuuden eroon. Senaatin puheenjohtaja P.E. Svinhufvud antoi julistuksen 4.12. ja eduskunta vahvisti sen kahta päivää myöhemmin. Bolševikkien hallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden 31.12.1917 V.I. Leninin allekirjoittamalla asiakirjalla.

Historia

Itsenäisyyspäivä on ollut Suomen virallinen kansallispäivä lain nojalla vuodesta 1919 lähtien. 6.12. ei ollut alkuvuosina yleinen vapaapäivä, vaan käytäntö vakiintui 1920-luvun aikana. Viralliset vastaanotot Presidentinlinnassa alkoivat presidentti L.K. Relanderin aikana 1920-luvulla, ja niistä on tullut Suomen näkyvin valtiollinen tapahtuma. Yle on lähettänyt vastaanottoa televisiossa vuodesta 1957 alkaen, ja se on toistuvasti vuoden katsotuin lähetys.

Perinteet ja vietto

Aamulla lasketaan seppele Hietaniemen sankarihaudoille — tasavallan presidentti johtaa seppeleenlaskua. Lippu nostetaan salkoon klo 8 ja lasketaan auringonlaskuun mennessä. Yliopistoissa järjestetään juhlajumalanpalvelukset ja akateemiset juhlat. Iltakuudelta televisioidaan presidentin Linnan juhlat, joita seuraa noin 2 miljoonaa katsojaa. Kodeissa sytytetään kaksi sinivalkoista kynttilää ikkunaan — perinne, jonka juuret ulottuvat 1920-luvun jääkäriliikkeen muistosymboleihin.

Milloin päivä on

Itsenäisyyspäivää vietetään aina 6. joulukuuta — itsenäisyysjulistuksen hyväksymispäivä (6.12.1917).

Liittyvät päivät

• Puolustusvoimain lippujuhlan päivä
• Kansallinen veteraanipäivä
• Kaatuneiden muistopäivä