Unikeonpäivä

Alkuperä ja nimi

Unikeonpäivän juuret ovat keskiaikaisessa eurooppalaisessa Seitsemän nukkujan legendassa, jossa seitsemän kristittyä nuorukaista pakeni 200-luvun keisari Deciuksen vainoja Efeson lähellä olevaan luolaan, jossa he nukahtivat ja heräsivät vasta 200 vuotta myöhemmin — kristillisen valtakunnan ajalla. Legenda saapui Pohjolaan keskiajalla, ja päivän vietto 27.7. perustui kirkkokalenteriin merkittyyn 'Septem dormientes' -muistopäivään. Suomenkielinen 'unikeko' tarkoittaa pitkään nukkuvaa.

Historia

Naantalissa unikeonpäivän vietto on dokumentoidusti alkanut viimeistään 1880-luvulla. Aluksi paikalliset kalastajat ja venemiehet heittivät pisimpään nukkuvan veteen — leikkimielinen herättäminen muuttui ajan myötä julkiseksi tapahtumaksi. Unikeoksi valittavan henkilön identiteetti pidetään salassa, ja paljastuminen Naantalin Vanhan kaupungin satamassa on koko vuoden odotettu mediatapahtuma. Unikeoiksi on valittu mm. presidenttejä, urheilijoita, näyttelijöitä ja kulttuurivaikuttajia. Päivän vietto on Suomen elävän perinnön kansallisessa wikiluettelossa.

Perinteet ja vietto

Naantalissa pisin nukkuja heitetään mereen vanhan kaupungin satamasta klo 7 — unikeko on aiempina vuosina ollut esimerkiksi Tarja Halonen, Jörn Donner, Jukka Pellinen tai Mauno Koivisto. Heittäjäksi valitaan paikallinen merkkihenkilö. Tilaisuuteen kerääntyy tuhansia katsojia, ja Yle lähettää tapahtuman suorana lähetyksenä. Pienemmissä perheissä unikeonpäivän aamuna pisin nukkuja saa palkaksi sängystä laiskotteluksi tai hauska herätys (vesi, kylmä leikkimielinen kuvaaja). Päivä on yksi harvoja suomalaisia juhlapäiviä, joka on säilynyt kansanperinteenä ilman virallista asemaa.

Milloin päivä on

Unikeonpäivää vietetään aina 27. heinäkuuta — keskiaikaisesta Seitsemän nukkujan kirkkomuistopäivästä peritty päivämäärä.

Liittyvät päivät

• Aprillipäivä
• Vappuaatto