Metsähanhen syysmuutto

Milloin metsähanhet muuttavat syksyllä

Metsähanhen syysmuutto käynnistyy jo loppukesästä. Riistakeskuksen mukaan syysmuutto alkaa elokuun lopussa ja huipentuu syyskuun loppupuolella, minkä jälkeen muuttoa jatkuu läpi lokakuun. Viimeiset parvet liikkuvat vielä marraskuun alkupuolella, kun ensimmäiset pakkaset ja lumi työntävät myöhäiset linnut etelämmäksi.

Muutto ei etene tasaisena virtana vaan aalloittain sään mukaan. Selkeät ja myötätuuliset päivät laukaisevat suurimmat muuttopäivät, kun taas sade ja vastatuuli pysäyttävät parvet odottamaan säänkäännettä. Näin sama syksy tarjoaa useita hyviä muuttopäiviä syys- ja lokakuun aikana, kun peräkkäiset korkeapaineet työntävät parvia etelään. Ajoituksen vuosittainen vaihtelu on suurta: aikaisena ja kylmänä syksynä päämuutto voi painottua jo syyskuun puoliväliin, kun taas leutona syksynä myöhäisiä parvia näkee vielä pitkälle lokakuuhun. Muuttoa kannattaa siksi seurata pitkäjänteisesti koko alkusyksyn ajan, sillä yksittäinen huippupäivä voi tuoda taivaalle enemmän hanhia kuin sitä edeltänyt hiljainen viikko yhteensä.

Missä metsähanhia näkee syysmuutolla

Ennen muuttoa ja sen aikana metsähanhet lepäilevät laajoilla avosoilla, peltoaukeilla ja rehevillä merenlahdilla, joilla ne ruokailevat ja keräävät voimia matkaan. Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan laajat viljelysaukeat ovat lajille tärkeitä kerääntymisalueita, joille kokoontuu syksyisin suuria parvia sängelle ja oraille ruokailemaan.

Itse läpimuutto tapahtuu Riistakeskuksen mukaan kuitenkin usein vauhdikkaasti ja korkealla, eivätkä parvet juuri laskeudu lepäämään maan yli lentäessään. Siksi metsähanhi kuuluu useammin kuin näkyy: korkealla lentävän parven äänekäs kaakatus kantaa kauas ennen näköhavaintoa. Muuttoa seuraa parhaiten avoimista maastonkohdista, joilta näkyy laajalle taivaalle. Aamu on usein vilkkainta aikaa, kun parvet lähtevät liikkeelle yöpymisalueiltaan. Kerääntymispelloilla kannattaa liikkua varovasti ja tarkkailla parvia etäältä, sillä metsähanhi on erittäin arka ja pakenee häiriötä jo kaukaa. Sopiva kaukoputki tai kiikari auttaa lajin varmistamisessa, sillä parvet pysyttelevät kaukana ihmisistä.

Taigametsähanhi ja tundrametsähanhi

Metsähanhi jakautuu kahteen alalajiin, taigametsähanheen ja tundrametsähanheen, joiden muuttokäyttäytyminen ja ajoitus poikkeavat toisistaan. Taigametsähanhi pesii Pohjois-Suomen laajoilla aapasoilla, ja se on maamme oma pesimälintu. Tundrametsähanhi taas pesii kaukana pohjoisen ja idän tundralla ja käyttää Suomea läpikulku- ja levähdysalueena matkallaan talvehtimisalueille.

Syksyn läpimuuttavista linnuista suuri osa on kauempaa saapuvia tundrametsähanhia, ja niiden osuus kasvaa syksyn edetessä etenkin maan itä- ja eteläosissa. Alalajien erottaminen maastossa on vaikeaa, sillä ne muistuttavat toisiaan suuresti. Tundrametsähanhi on keskimäärin pienempi ja lyhytkaulaisempi, ja sen nokka on lyhyempi ja tummempi, kun taas taigametsähanhella nokka on pitempi ja siinä on enemmän oranssia. Ero näkyy varmimmin hyvissä olosuhteissa lähietäisyydeltä, ja monet parvet jäävät maastossa pelkäksi metsähanheksi. Muuton ajoituksen ero näkyy siinä, että kotimaiset taigametsähanhet liikkuvat usein hieman idempää tulevia lintuja aiemmin.

Näin tunnistat metsähanhen

Metsähanhi on suuri, ruskeanharmaa hanhi, jonka tunnistaa tummasta väristä sekä oranssinkeltaisesta nokkajuovasta ja oransseista jaloista. Nokka on musta, ja siinä on poikittainen oranssi tai keltainen vyö, joka erottaa lajin muista hanhista. Merihanhesta metsähanhen erottaa selvästi tummempi yleisväri ja oranssikeltainen nokka; merihanhi on vaaleampi, ja sillä on kokonaan oranssi nokka ja vaaleanpunaiset jalat.

Muutolla metsähanhet lentävät auran tai vinon jonon muodossa äänekkäinä parvina, aivan kuten muutkin suuret hanhet. Ääni on syvä, kaakattava huuto, joka kuuluu korkeallakin lentävästä parvesta kauas. Pelloilla ruokailevat parvet ovat tiiviitä ja valppaita: yksikin häiriö saa koko parven nousemaan siivilleen kerralla. Metsähanhi on yksi aroimmista ja valppaimmista linnuistamme, mikä tekee sen lähestymisestä hankalaa ja korostaa etäältä tarkkailun merkitystä. Kaukaa parven tumma sävy ja tiivis muodostelma auttavat erottamaan metsähanhet vaaleammista meri- ja tundrahanhista jo ennen kuin yksityiskohdat erottuvat.

Metsähanhen kanta ja seuranta

Taigametsähanhen pesimäkanta on taantunut viime vuosikymmeninä, ja lajin muuttoa ja metsästystä seurataan tarkasti kannan turvaamiseksi. Metsästystä on rajoitettu alueellisesti ja ajallisesti niin, että se kohdistuisi runsaampaan tundrametsähanheen eikä harvalukuisempaan taigametsähanheen. Rajoitukset ja saalisilmoitusvelvollisuus perustuvat juuri siihen, että alalajien osuus muuttavista linnuista vaihtelee syksyn kuluessa.

Muuton etenemistä voi seurata harrastajien havaintojen kautta lähes reaaliajassa. Havainnot kerääntyvistä ja muuttavista parvista kirjataan valtakunnalliseen havaintojärjestelmään, ja niistä muodostuu vuosi vuodelta tarkka kuva muuton ajoituksesta ja voimakkuudesta. Pitkä havaintosarja näyttää myös, miten muuton ajoitus vaihtelee säiden mukaan ja miten alalajien suhde muuttuu syksyn edetessä. Jokainen retkeilijä voi omalla havaintoilmoituksellaan täydentää kokonaiskuvaa siitä, milloin ja missä metsähanhet kulloinkin liikkuvat, ja tieto tukee samalla harvalukuisen taigametsähanhen suojelua.

Milloin päivä on

Toistuva syysikkuna: muutto alkaa elokuun lopulla, huipentuu syyskuun loppupuolella ja jatkuu läpi lokakuun. Viimeiset parvet liikkuvat marraskuun alussa, ja selkeät myötätuuliset päivät laukaisevat suurimmat muuttopäivät.

Liittyvät päivät

• Valkoposkihanhen syysmuutto
• Kurjen syysmuutto
• Laulujoutsenen syysmuutto