Kansainvälinen tanssin päivä

Kansainvälistä tanssin päivää vietetään 29. huhtikuuta

Kansainvälistä tanssin päivää vietetään vuosittain 29. huhtikuuta. Päivä juhlistaa tanssia kaikissa muodoissaan: taidetanssia ja kansantanssia, balettia ja nykytanssia, paritansseja ja katutanssin eri tyylejä sekä tanssia niin ammattina kuin harrastuksena. Tavoitteena on tuoda tanssi näkyväksi, madaltaa kynnystä kokeilla sitä ja muistuttaa tanssin merkityksestä sekä taiteena että liikuntana.

Päivämäärä on kiinteä eikä siirry viikonpäivän mukaan. Kansainvälinen tanssin päivä ei ole virallinen liputuspäivä eikä näy almanakassa, mutta se on vakiintunut teemapäivä, jonka tanssin ammattilaiset, oppilaitokset, tanssikoulut ja harrastajat huomioivat vuosittain. Suomessa päivän ympärille kootaan runsaasti ohjelmaa eri puolille maata, ja se on yksi näkyvimmistä tanssitaiteen yhteisistä juhlapäivistä.

Idea kansainväliseen päivään syntyi Suomessa

Kansainvälisen tanssin päivän käynnisti Kansainvälisen teatteri-instituutin (ITI) tanssikomitea vuonna 1982. Aloite syntyi suomalaisesta ehdotuksesta: komitean jäsen, balettitähti Doris Laine (1931–2018) esitti ajatuksen päivästä, joka kokoaisi tanssin tekijät yhteen yli rajojen.

Lähtökohtana oli, ettei päivä olisi minkään yksittäisen maan tai tanssilajin omaisuutta, vaan juhlisi koko tanssitaidetta. Doris Laine oli yksi Suomen Kansallisbaletin merkittävimmistä tähdistä ja toimi pitkään myös tanssin kansainvälisissä järjestöissä. Hänen aloitteensa teki Suomesta yhden teemapäivän syntysijoista, ja päivää on vietetty Suomessa jo 1980-luvun alusta lähtien. Suomalaisen aloitteen ansiosta tanssin päivä on alusta asti kuulunut myös suomalaisen tanssikentän omaan perinteeseen.

Miksi tanssin päivää vietetään 29. huhtikuuta

Päivämääräksi valittiin 29. huhtikuuta, joka on tanssija, koreografi ja tanssiteoreetikko Jean-Georges Noverren (1727–1810) syntymäpäivä. Valinnalla haluttiin nostaa esiin tanssin historiaa ja yhtä sen keskeisistä uudistajista.

Noverre tunnetaan erityisesti teoksestaan Lettres sur la danse et sur les ballets vuodelta 1760, jossa hän puolusti tanssia itsenäisenä, kerronnallisena taidemuotona. Hänen ajatuksensa niin sanotusta toiminnallisesta baletista (ballet d'action), jossa liike ja eleet kertovat tarinan ilman sanoja, vaikuttivat tanssin kehitykseen pysyvästi. Noverre toimi aikanaan arvostettuna balettimestarina, ja hänen uudistuksensa veivät balettia pois pelkästä koristeellisesta roolista kohti draamallista, itsenäistä esittävää taidetta. Syntymäpäivän valinta päivän ajankohdaksi liittää nykyisen juhlan suoraan tähän perintöön ja muistuttaa, että tanssilla on pitkä taiteellinen historia.

Vuosittainen julistus avaa tanssin päivän

Yksi kansainvälisen tanssin päivän vakiintuneista perinteistä on vuosittainen julistus. Kansainvälinen teatteri-instituutti kutsuu joka vuosi tunnetun tanssitaiteilijan kirjoittamaan päivälle viestin, joka luetaan tanssiesitysten ja tapahtumien yhteydessä.

Julistuksessa valittu tanssin lähettiläs pohtii tanssin merkitystä ja sen asemaa yhteiskunnassa. Viesti käännetään useille kielille ja jaetaan tanssikentälle, myös Suomeen, jossa se luetaan päivän tilaisuuksissa. Julistusperinne korostaa, että tanssin päivä on samaan aikaan paikallinen ja kansainvälinen: sama teksti kokoaa tanssijat saman ajatuksen äärelle yhtenä päivänä. Suomalaisille tanssijoille julistus tarjoaa vuosittain hetken pysähtyä oman taiteenlajinsa merkityksen äärelle.

Näin päivää vietetään Suomessa

Suomessa kansainvälisen tanssin päivän tapahtumia koordinoi Sirkuksen ja tanssin tiedotuskeskus (Circus & Dance Finland), tanssin ja sirkuksen alan asiantuntijaorganisaatio, jota tukee opetus- ja kulttuuriministeriö. Päivän ympärille kootaan vuosittain ohjelmaa kymmeniin kaupunkeihin.

Tarjolla on usein maksuttomia esityksiä, avoimia tunteja, työpajoja ja yleisötempauksia, joissa ohikulkijatkin pääsevät mukaan tanssimaan. Tapahtumien valtakunnallinen avaus järjestetään tyypillisesti Helsingissä, esimerkiksi keskustakirjasto Oodissa. Tanssikoulut, tanssiteatterit, harrastajaryhmät ja oppilaitokset osallistuvat omilla tapahtumillaan, ja monin paikoin päivästä on kasvanut kokonainen tanssin teemaviikko. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni pääsisi kokemaan tanssia joko katsojana tai itse liikkuen, omalla kotipaikkakunnallaan.

Päivällä on Suomessa pitkät perinteet. Jo 1980-luvulla valtakunnallisia pääjuhlia järjestettiin Helsingin lisäksi muun muassa Jyväskylässä, Oulussa, Turussa ja Joensuussa, ja ohjelmaan kuului sekä kotimaisia että vierailevia esiintyjiä. Vuonna 1986 tanssijat osoittivat tanssin päivänä mieltään eduskuntatalon edustalla ja vaativat lisää tiloja ja tukea tanssitaiteelle. 1980-luvun puolivälistä lähtien yksittäisen päivän rinnalle kasvoi tanssiviikko, joka kokoaa tapahtumat 29. huhtikuun ympärille ja lisää tanssin näkyvyyttä.

Tanssi yhdistää taiteen ja harrastuksen

Kansainvälinen tanssin päivä korostaa tanssin laajaa kirjoa. Tanssi on samaan aikaan vaativaa esittävää taidetta ja koko kansan harrastus, joka tavoittaa kaikenikäiset lapsista senioreihin.

Ammattikentällä tanssi näkyy baletti- ja nykytanssiteoksina, tanssiteattereina ja festivaaleina, kun taas harrastajille se tarjoaa liikuntaa, yhteisöllisyyttä ja itseilmaisua. Paritanssit, kansantanssit, showtanssi ja katutanssin eri tyylit elävät rinnakkain. Teemapäivän ydinajatus on kutsuva: tanssia ei tarvitse osata valmiiksi, vaan päivän tarkoitus on rohkaista kokeilemaan ja nauttimaan liikkeestä. Samalla nostetaan esiin tanssitaiteen tekijöiden työtä ja alan toimintaedellytyksiä, jotka ovat monelle ammattilaiselle jokapäiväinen kysymys. Näin yksi päivä yhdistää huipputaiteen ja tavallisen harrastajan saman teeman äärelle.

Milloin päivä on

Kiinteä päivä: aina 29. huhtikuuta. Päivämäärä ei siirry viikonpäivän mukaan. Ajankohta on tanssiteoreetikko Jean-Georges Noverren syntymäpäivä, ja monin paikoin päivästä on kasvanut kokonainen tanssin teemaviikko.

Liittyvät päivät

• Maailman teatteripäivä
• Maailman runouden päivä
• Kansainvälinen museopäivä