Peipon syysmuutto

Milloin peipon syysmuutto tapahtuu

Peipon syysmuutto on yksi näyttävimmistä varpuslintujen muutoista. BirdLife Suomen mukaan peippo on syysmuuton valtalaji syyskuun puolivälistä lokakuun alkuun, jolloin sitä muuttaa hyvinä päivinä valtavia määriä. Suomen Luonnon mukaan muuton mediaanipäivä eli hetki, jolloin puolet syksyn peipoista on jo lähtenyt, osuu Hangon lintuasemalla noin 19. syyskuuta.

Muutto etenee sään mukaan aalloittain. Peippo on päivämuuttaja, ja sen vilkkain liikehdintä osuu aamutunneille, kun parvet lähtevät yöpymispaikoiltaan. Selkeät ja tyynet aamut pohjoisen tai koillisen tuulella tuovat suurimmat muuttopäivät, kun taas sade ja vastatuuli pysäyttävät parvet. Ensimmäiset muuttavat peipot liikkuvat jo syyskuun alussa, ja viimeiset parvet virtaavat etelään vielä lokakuun puolella. Ajoitus vaihtelee vuosittain, mutta pääpaino on aina syyskuun jälkipuoliskossa, jolloin peippoja voi laskea hyvällä havaintopaikalla kymmeniä tuhansia yhden aamun aikana.

Massamuutto niemenkärkien yli

Peippojen syysmuutto näyttää parhaan puolensa rannikon niemenkärjissä, joihin muuttovirta tiivistyy. Suomen Luonnon mukaan Hangon lintuaseman kiivaimpana muuttopäivänä ohittaa keskimäärin reilut 3 600 peippoa, ja aseman ennätys tehtiin 20. syyskuuta 2005, jolloin havaittiin yli 54 000 muuttavaa peippoa yhden päivän aikana. Luvut kertovat, kuinka suurista lintumääristä syksyn peippomuutossa on kyse.

Muutto keskittyy aamun ensimmäisiin tunteihin, jolloin parvet virtaavat matalalla puiden latvojen tasolla kohti etelää. Niemenkärjissä ja rannikon havaintopaikoilla linnut kerääntyvät tiiviiksi virraksi, kun ne kiertävät avoimen meren ja seuraavat rantaviivaa. Hyvänä muuttoaamuna taivas voi olla täynnä peräkkäisiä parvia laidasta laitaan. Peipon lisäksi virrassa muuttaa muitakin varpuslintuja, kuten järripeippoja, viherpeippoja ja tikleja, mutta peippo on lähes aina lukuisin. Massamuutto on parhaimmillaan vaikuttava näky, jota kannattaa seurata avoimelta rannikon havaintopaikalta kirkkaana syyskuun aamuna.

Peippo ja järripeippo

Syksyn peippovirrassa muuttaa usein myös järripeippoja, jotka liikkuvat samoihin aikoihin ja monesti hieman peippoa myöhemmin. Lajit muistuttavat toisiaan ja muuttavat sekaparvissa, mutta ne voi erottaa toisistaan sekä ulkonäöltä että ääneltä. Järripeipolla on valkoinen alaselkä ja perä, jotka vilahtavat lennossa, kun taas peipolla alaselkä on vihertävän harmaa.

Peipon tunnistaa lennossa valkoisista siipijuovista ja pyrstön valkoisista laidoista sekä lyhyestä, terävästä lentoäänestä. Järripeipon lentoääni on käheämpi ja nasaalimpi, mikä auttaa erottamaan lajit sekaparvista pelkän äänen perusteella. Loppusyksyllä järripeippojen osuus parvissa usein kasvaa, kun pohjoisen linnut liikkuvat etelämmäksi. Osa järripeipoista jää talvehtimaan Suomeen etenkin runsaina siemenvuosina, jolloin ravintoa on tarjolla, kun taas peipot suuntaavat pääosin kauemmas etelään. Kun molempien lajien tuntomerkit ja äänet oppii, sekaparvista erottaa nopeasti, kummasta lajista milloinkin on kyse.

Näin tunnistat peipon

Peippo on varpusen kokoinen, värikäs varpuslintu, joka on yksi maamme runsaimmista pesimälinnuista. Koiraalla on keväällä siniharmaa päälaki, ruskeanpunainen rinta ja posket sekä vihertävä alaselkä; syksyllä värit ovat himmeämmät. Naaras ja nuoret linnut ovat vaaleanruskeita ja huomaamattomampia. Kaikilla peipoilla on kaksi selvää valkoista siipijuovaa ja valkoiset pyrstön laidat, jotka erottavat lajin lennossa.

Muutolla peipon tunnistaa parhaiten juuri valkoisista siipi- ja pyrstökuvioista sekä lyhyestä, terävästä lentoäänestä, joka toistuu tiheästi parvien virratessa yli. Peippo lentää aaltoilevaa lentoa muiden varpuslintujen tapaan, ja parvet ovat löyhiä mutta suuria. Maassa ruokaillessaan peipot etsivät siemeniä ja putosjyviä peltojen laidoilta ja metsänreunoista. Syksyn himmeäpukuiset linnut voivat muistuttaa järripeippoa, mutta vihertävä alaselkä ja valkoiset pyrstön laidat varmistavat peipon. Kun lentoäänen ja siipikuvioiden oppii, peipon erottaa muista muuttavista varpuslinnuista jo kaukaa parven yli virratessa.

Mihin peipot muuttavat

Peippo on osittaismuuttaja, jonka muuttokäyttäytyminen vaihtelee. Suomen Luonnon mukaan pääosa peipoista talvehtii Länsi-Euroopassa, mutta osa sinnittelee talven yli myös Suomessa etenkin etelärannikolla. Talvehtivat linnut hakeutuvat ruokintapaikoille ja pihoille, joilla ne käyvät talven mittaan siemenillä muiden talvilintujen seurassa.

Suurin osa kannasta kuitenkin muuttaa syksyllä etelään, ja juuri tämä muutto näkyy syyskuun massamuuttona rannikolla. Pohjoisen peipot liikkuvat etelämmäksi ensin, ja muuttovirta etenee vähitellen läpi maan syyskuun kuluessa. Keväällä samat linnut palaavat aikaisin, jo maalis–huhtikuussa, jolloin peippo on yksi kevään ensimmäisiä laulajia. Syksyn ja kevään muuton perusteella peippo on hyvä lajien ajoituksen mittari, ja sen muuttoa seurataan tarkasti rannikon lintuasemilla. Havainnot kertyvät valtakunnalliseen havaintojärjestelmään, ja pitkä aineisto näyttää sekä muuton ajoituksen että sen vuosittaisen vaihtelun eri syksyinä. Oma havaintoilmoitus muuttavista parvista täydentää tätä kuvaa ja auttaa hahmottamaan, milloin peippomuutto kunakin syksynä huipentuu eri puolilla maata.

Milloin päivä on

Toistuva syysikkuna: ensimmäiset muuttavat parvet syyskuun alussa, päämuutto syyskuun puolivälistä lokakuun alkuun ja viimeiset parvet lokakuun puolelle. Selkeät aamut pohjoisen tuulella tuovat suurimmat muuttopäivät, ja huippu ajoittuu syyskuun jälkipuoliskoon.

Liittyvät päivät

• Kurjen syysmuutto
• Metsähanhen syysmuutto
• Valkoposkihanhen syysmuutto
• Laulujoutsenen syysmuutto