2. Pääsiäispäivä

Alkuperä ja nimi

2. pääsiäispäivä on perinteisestä pääsiäisen kahdeksanpäiväisestä juhlaviikosta jäljelle jäänyt vapaapäivä. Varhaiskirkossa pääsiäistä juhlittiin koko viikko (octava paschae); luterilainen reformaatio supisti viikon alkuosan vapaapäivät yhteen, joulukauden tapaan. Liturgisesti päivän evankeliumi kertoo Emmauksen tien tapahtumasta — kahdesta opetuslapsesta, jotka kohtaavat ylösnousseen Kristuksen Jerusalemista Emmaukseen kulkevalla tiellä.

Historia

Suomessa 2. pääsiäispäivä on ollut yhtäjaksoisesti yleinen vapaapäivä koko itsenäisyyden ajan. Vuoden 1992 työaikalaki ja sittemmin nykyinen vuoden 1996 laki kirkollisista juhlapäivistä määrittävät päivän kirkolliseksi pyhäpäiväksi, jolloin kaupat noudattavat sunnuntain aukioloaikoja ja palkanmaksu seuraa pyhäpäiväkorvauksen sääntöjä.

Perinteet ja vietto

Päivä on Suomessa rauhallinen jatko pääsiäisviikonlopulle: monet ovat mökillä tai matkoilla, kaupat ovat suurelta osin kiinni, ja julkinen liikenne kulkee sunnuntaiaikataulun mukaan. Lapset ja nuoret jatkavat ehkä kaurakeitto- tai pääsiäissuklaa-perinteitä, ja monessa kodissa pääsiäisruokia syödään loppuun. Kirkollisia jumalanpalveluksia järjestetään, mutta arkielämä on lähempänä ylimääräistä sunnuntaita kuin omaa juhlapäiväänsä.

Milloin päivä on

2. pääsiäispäivä on aina maanantai, joka seuraa pääsiäispäivää (sunnuntaita). Pääsiäispäivä on kevätpäiväntasausta seuraavan ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai, joten 2. pääsiäispäivä voi olla aikaisintaan 23.3. ja viimeistään 26.4.

Liittyvät päivät

• Pääsiäispäivä
• Pitkäperjantai
• Palmusunnuntai
• Helatorstai
• Helluntai