Palmusunnuntai

Alkuperä ja nimi

Palmusunnuntai (latinaksi Dominica in palmis) muistaa Uuden testamentin kertomusta, jossa Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin pääsiäistä edeltävällä viikolla, ja ihmiset levittävät palmunoksia hänen tielleen. Suomen sana 'palmusunnuntai' viittaa palmuihin, vaikka niitä ei pohjoisessa kasva — paikallinen perinne on korvannut palmunoksat virpomisvitsoilla ja pajunkissoilla, jotka ovat Suomessa saatavilla maaliskuun lopussa.

Historia

Palmusunnuntain vietto alkaa hiljaisen viikon, joka huipentuu pääsiäiseen. Suomalainen virpomisperinne sai nykyisen muotonsa 1800-luvun puolivälissä, kun karjalaiset virpomatraditiot levisivät Karjalan­kannakselta länteen. Virpomisessa lapset (perinteisesti tytöt) koristelevat pajunoksia värillisillä paperinauhoilla ja höyhenillä, kiertävät ovelta ovelle puhumassa virpomisrunon ja toivottamassa onnea — virpoja saa palkkioksi tikkareita, suklaamunia tai pikkurahaa pääsiäisenä. Itäisessä Suomessa ja ortodoksisessa kirkossa virpominen on tehty palmusunnuntaina; lännessä monet ovat siirtyneet pääsiäislauantain virpomiseen.

Perinteet ja vietto

Lapset pukevat noidiksi tai pääsiäismuoreiksi: huivi päässä, kasvot ruusuiset, mukana pajunoksavarsi koristeltuna värillisin paperinauhoin. Virpomarunon klassikko: 'Virvon, varvon, tuoreeks' terveeks', tulevaks vuodeks; vitsa sulle, palkka mulle.' Palmusunnuntain jumalanpalvelus käynnistää hiljaisen viikon liturgian — kirkoissa luetaan Jeesuksen ratsastus Jerusalemiin Markuksen evankeliumin mukaan. Mämmin valmistus alkaa monessa kodissa palmusunnuntain ympärillä.

Milloin päivä on

Palmusunnuntai on aina pääsiäistä edeltävä sunnuntai — viikkoa ennen pääsiäispäivää. Päivä osuu 15.3. ja 18.4. välille.

Liittyvät päivät

• Pääsiäispäivä
• Pitkäperjantai
• 2. Pääsiäispäivä
• Helatorstai