Pääsiäispäivä

Alkuperä ja nimi

Pääsiäisen päivämääräsääntö vahvistettiin Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325: pääsiäispäivä on kevätpäiväntasausta seuraavan ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai. Säännön ansiosta pääsiäinen voi olla aikaisintaan 22.3. ja viimeistään 25.4. Sana 'pääsiäinen' juontuu suomen kielessä juutalaisesta pesach-juhlasta, jota Vanhassa testamentissa muistetaan israelilaisten pakomatkana Egyptistä; kristillinen pääsiäinen kytkee tähän Kristuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen.

Historia

Pääsiäinen on Suomessa ollut yhtäjaksoisesti yleinen vapaapäivä koko itsenäisyyden ajan. Päivä on määritelty kirkollisesta juhlapäivästä annetussa laissa (1996/167) yleiseksi vapaapäiväksi. Pääsiäissunnuntai on osa pidempää pääsiäisviikonloppua: pitkäperjantai (Easter -2), pääsiäispäivä (Easter), 2. pääsiäispäivä (Easter +1) ovat kaikki vapaapäiviä, ja monet ottavat lisäksi vapaata kiirastorstaista alkaen. Pääsiäisviikonloppu on Suomen pisin yhtenäinen lomakausi joulun jälkeen.

Perinteet ja vietto

Pääsiäisaamuna kirkoissa pidetään ylösnousemuksen aamukirkko, jota seuraa pääsiäisateria — perinteinen suomalainen pääsiäisruokavalikoima sisältää lampaanpaistia, mämmin (kerma- tai sokerin kanssa), pasha (ruusukastreettu rahkavanukas) ja pääsiäismunia. Lapset saavat suklaamunia, joiden sisällä on lelu tai yllätys, sekä rahaa virpojaisesta — palmusunnuntain virpomisesta luvattua palkkiota. Mökkikausi alkaa monella, ja talvirengasten vaihto kesärenkaisiin osuu usein pääsiäisviikonloppuun.

Milloin päivä on

Pääsiäispäivä on kevätpäiväntasausta seuraavan ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai. Käytännössä päivä osuu 22.3. ja 25.4. välille.

Liittyvät päivät

• Palmusunnuntai
• Pitkäperjantai
• 2. Pääsiäispäivä
• Helatorstai
• Helluntai